Kasvislannoitteiden lehtiruiskutustekniikat

Lehtilannoitteen levittäminen vihanneksille on tehokasta,{0}}nopeavaikutteista ja lisää sekä satoa että tuloja. Hyvien tulosten saavuttaminen edellyttää kuitenkin oikeiden levitystekniikoiden ja ajoituksen hallintaa sekä oikeantyyppisen lannoitteen valintaa kyseiselle vihannekselle.

 

Lehtivihanneksille, kuten kiinankaalille, sellerille ja pinaatille, urea ja ammoniumsulfaatti ovat edullisia lannoitteita. Urean pitoisuus tulee pitää alle 2 %:ssa ja ammoniumsulfaatin alle 1,5 %:ssa. Hakemukset tulee yleensä tehdä 10 päivän välein. etikan lisääminen (500-kertaisesti laimennettu) seokseen voi parantaa tehoa merkittävästi.

 

Hedelmävihanneksien, kuten tomaattien, paprikoiden, munakoisojen ja erilaisten melonien ja kurpitsoiden, typen, fosforin ja kaliumin ravintoainetarpeet ovat suhteellisen tasapainossa. siksi tulisi käyttää yhdistelmälannoitetta, joka sisältää kaikki kolme alkuainetta. Voidaan valmistaa ja levittää seos, jossa on 1–2 % ureaa ja 0,3–0,4 % kaliumdivetyfosfaattia. Yleensä yksi levitys varhaisessa kasvuvaiheessa ja toinen myöhäisessä kasvuvaiheessa riittää.

 

Juuri- ja sipulivihanneksille, kuten valkosipulille, sipulille ja retiisille, joilla on suuri fosforin ja kaliumin tarve, suositellaan 0,3 % kaliumdivetyfosfaatin ja 10 % puutuhkauutteen seosta lehtilevitykseen, toistetaan 3–4 kertaa kasvukauden aikana.

 

Lehtilannoitetta tulee levittää aurinkoisina iltapäivinä, jolloin auringonvalo ei ole voimakasta, tai pilvisinä päivinä. Noin 40 kilogrammaa laimennettua lannoiteliuosta tulee levittää yksikköä kohden (noin . 0.067 hehtaaria) käyttökertaa kohden, jotta lehtien pinnat kastuvat perusteellisesti. Vihannesten erityistarpeiden mukaan täydentäminen sopivilla määrillä hivenravinteita voi lisätä satoa ja arvoa entisestään, mutta liiallisia pitoisuuksia on vältettävä. Tärkeintä on, että happamia ja emäksisiä lannoitteita ei saa sekoittaa levityksen aikana.

Saatat myös pitää

Lähetä kysely